Suhteeni musiikkiin alkoi hyvin nuorena ja valtasi nopeasti hallitsevan aseman elämääni: kolmattakymmenettä odotellaan ja toistaiseksi ei muuta ole tullut harrastettua. Taiteilija-isoisä kannusti kokeilemaan, oppimaan ja hakemaan inspiraatiota luonnosta, ja elämä on osoittanut vaarin opit osuviksi.

Auktoriteettikammoista pikkupoikaa alkoi hirvittää viulunsoittouraa aloitellessa Tampereen konservatorion juhlavassa aulassa, mutta kosketinsoitintunneilla tuli istuttua monta vuotta, ja vaikka kitarakin kävi kaulassa, kiinnosti Tangerine Dreamin, Jean-Michel Jarren ja Kraftwerkin rajaton äänimaailma enemmän. Niinpä kotitietokone ja neliraituri muuttivat pian kosketinten viereen ja live-elektroniikalla toteutetut omat sävellykset tahdittivat joulujuhlanäytelmiä jo ala-asteen parina viimeisenä vuonna. Lasereita ja ilotulitusta jäi ikävä, mutta nöyrä Tampereen kasvatti saattoi tulla toimeen ilmankin...

Intohimosta tuli ammatti koulutuksen myötä, ja tänä päivänä vastaan sävellyksellisen panokseni lisäksi ryhmämme ääniteknisistä kuvioista äänittäjän ja miksaajan ominaisuudessa. Oma musiikillinen linja on rönsyillyt vuosien mittaan muistuttamaan lähinnä spagettia – siinä omat herätyksensä ovat antaneet muunmuassa klezmer, 90-luvun kitara-alternative, modernin kauden orkesterimusiikki, elektroninen tanssimusiikki, progressiivinen rock, ambient ja dub. Myös meditaatio sekä Zen-perinne ovat muokanneet mieltä musiikissa kuuluvalla tavalla.

Säveltäjänä olen valmis tekemään mitä pyydetään ammattiylpeyden paatoksella, mutta mieluiten heittäydyn työskentelemään tinkimättömästi fiilispohjalta työtään tekevän ohjaajan kanssa, joka osaa katsoa, kuunnella ja kokea, ja jolle mikään epäinhimillinen ei ole vierasta! Tärkeimpänä määreenä musiikissa pidän dynamiikkaa ja juontavuutta – lähtökohtani on, että säveltäjä ripustaa työnsä aikajatkumoon, ja teoksen täytyy viedä kuulijaansa sujuvasti maiseman läpi – tärkeintä on liike, ei päämäärä...