Instrumenttien keskellä kasvaneena olen ollut soittamisen ja laulamisen kanssa tekemisissä jo pikkupojasta lähtien. Vaikka lapsuus- ja teinivuosiini kuuluikin monenmoisia harrastuksia, muusikkotaustainen perheeni piti huolen siitä, että musiikkiharrastus oli aina jollain tapaa läsnä. Mukaan mahtui kosketinsoittotunteja, vapaamuotoista kitarointia, keikkailua sekä laulamista. Muistan myös istuneeni monet tunnelmalliset lauantai-illat lapsuudenkotini olohuoneessa korvakuulokkeet päässäni eläytyen tuntikausiksi mustan musiikin rytmeihin, 80-luvun pop-ralleihin sekä Ed Starinkin syntetisaattoriversiointeihin tunnetuista New Wave -klassikoista. Tuo harrastus taisi jatkua aina teini-ikäni loppupuolelle asti, jolloin totesin, että vaikutteita oli imetty tarpeeksi. Nyt oli aika tehdä niistä oma soppa ja tarjota se muille.

Elokuvista minulle tuli varsinainen intohimo teini-iässä, mutta itse elokuvamusiikkiin aloin perehtyä vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. Asiaan lienee vaikuttanut se, että noihin aikoihin aloitin sävellystyöt FLS:ssä. Sitä mukaa, kun kohtasin toinen toistaan mielenkiintoisempia projekteja, huomasin, että elokuvamusiikin säveltäminen tuntui minulle melko luonnolliselta. Olihan se varsin rajatonta ajatusten ja tunteiden virtaa, jonka muoto ja rakenne oli verrattoman vapaata.

Elokuvamusiikin monipuolisesta valikoimasta olen aina poiminut erityisesti tunteita herättävät teemat ja niitä säestävät ambienssit. Erinäisten tunnetilojen ja näkymien ilmaiseminen musiikin keinoin onkin aina ollut lähtökohtana suurimmalle osalle tähän mennessä säveltämästäni musiikista. Käyttämäni instrumenttivalikoima on aina ollut melko monipuolinen ja siksi musiikillinen “tyylini” onkin melko vaikeasti määriteltävissä.

2000-luvulla kuvioni laajenivat hieman: mukaan tuli pop-musiikin säveltämistä sekä aika-ajoin myös sen tuottamista. Tunteiden herättämisen tavoite ei silti ole kadonnut minnekään. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä sanoitusten lisääminen omaan musiikkiin on tarkentanut tiettyinä aikoina tuntemiani fiiliksiä ja lisännyt samalla musiikkini intensiteettiä.

Jaan kollegojeni kanssa tinkimättömyyden selkeästä kommunikaatiosta ohjaajan tai artistin kanssa. Ihannemaailmassani en pyri ainoastaan olemaan toiveiden toteuttaja, mutta myös aika-ajoin niiden ylittäjä. Ja niinä hetkinä, kun se onnistuu, voin vain todeta kokevani urani tähtihetkiä.